Touhu-Toope

Touhu-Toope

Fudari. Pieni aloittaa pienellä pallolla.

Meillä touhutaan koko ajan. Luetaan (revitään) sanomalehteä, rakennetaan (syödään) palikoilla, ruokaillaan (heitellään) ruokaa ihan ite. Kovasti on mies muuttunut puolessa vuodessa. Päivä päivältä alkaa ymmärtää enemmän ja enemmän tästä ympäröivästä maailmastamme.

Kova poika on nauraa räkättämään myös. Nyt uusinta hottista on olla äidin sylissä peilin edessä ja sitten äiti tipauttaa parikymmentä senttiä alaspäin poikaa, niin saa palkkioksi aina sellasen hörönaurun. Kovia ollaan myös kylpemään. Siinä saa kylvettäjä samaan hintaan kylvyn itsekin.

Vietettiin lähes koko pääsiäinen Siilinjärven mummolassa. Lauantaina käytiin Fonttanellassa uiskentelemassa. Oli kyllä Jasperi elementissään, vaikkei koskaan aiemmin ollut uimassa käynytkään. Loppuajasta, kun alkoi väsyä polskutteluun, niin sitten tiirailtiin muita uimareita uimarenkaasta. On muuten hyvä ostos se Swimtrainer. Ei jaksaisi kannatella pitkään tuota kymppikiloista jytkyä.

Pois alta männyn kävyt, täältä tulee Pikku-Jii!

Nytkin Touhu-Toope tuolla repii isin unohtamaa pizzalaatikko lattialla. Tekisi mieli syödä pari slicee varmaan.  Yritin jo nukuttaakin Jasperia, mutta ei näyttänytkään nukahtamisen merkkejä, joten toin vielä Touhu-Toopen hetkeksi touhuamaan. Jasperi on aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku. Nykyään ollaan kuitenkin hieman päästy inhimillisempään suuntaan ja yleensä Jasperi nukahtaa yhdentoista kieppeillä. Jos minulta kysytään, niin tämä alkaa olla ihan passeli, koska sitten vastapainoisesti nukutaankin myöhään. Ja itse, kun olen kanssa illanvirkku ja etenkin aamuntorkku, niin en oikein suosi noita kutosen herätyksiä. Niitä saadaan vielä varmasti ihan riittämiin harrastaa, kun työt alkaa.

Niin kivaa, että kuola valuu!

Ennen kaikkea, mistä ollaan superylpeitä: meidän iso pieni mies on nukkunut koko viikon omassa sängyssään. Pikku-Jiihän on tähän asti pötkötellyt oikein makoisasti meidän välissä. Mutta aika aikansa kutakin. Ja nyt tultiin tienpäähän: nyt tai sitten vaikeemman kautta myöhemmin. Sitten yhtenä iltana siirsin sängyn meidän sängyn viereen ja ajattelin, että NYT, koska uskoin, että se olisi helpompaa tässä vaiheessa vielä opettaa nukkumaan omassa sänkyssä, kuin vaikkapa vuoden päästä. Ja minulla alkoi olla joka paikka aina aamulla ihan jumissa, kun yrittää vaikka minkälaisessa asennossa pienessä kolossa yönsä viettää. 

Ja oikein makoisasti näytti nukkuvan omassa sänkyssäänkin. Itse en vaan ekana yönä osannut nukkua, kun tuntui, että tilaa oli liiankin hyvin. Toisekseen pinnasänky on ollut meidän Panu-kissan valtakuntaa. Omi sen heti itselleen, kun pari viikkoa ennen Jassen tuloa kasattiin se. Ajateltiin, että nukkukoonsa sitten siihen asti, kun vauva tulee. Jasperilla oli sitten koliikit,sun muut ikävät itkut ensimmäisinä kuukausina, joten ei pinnasänkyään kaipaillutkaan edes. Ei asettunut sinne sitten millään. Mutta kissa oli erittäin tyytyväinen, kun sai pitää valtakuntansa.

Ekaa jätskiä elämässä....

...."Jätski" oli hedelmäsosetta..

Kun Jasperin itkut alkoivat olla itketty, niin ajattelin, että kohta pitää sitten meidän poikien paikkaa vaihtaa: saada Panu takaisin nukkumaan meidän sänkyyn ja Jasperi omaan sänkyyn. Mutta,  mutta  muutamia viikkoja sitten katti löysi kuitenkin ihan itse paremman nukkumasopen patterin viereen jätetyltä päiväpeitteeltä, joten vierotusta ei tarvittu. Paitsi, että tokihan se sänky taas alkoi kiinnostamaan, kun Jasperi siellä nukkui. Yöllä heräsinkin sitten tarkistelemaan tilannetta ja kerran kattikin sieltä hyppäsi minun mahan päälle nukkumaan Näköjään ne samaankin sänkyyn mahtuvat. Paitsi,  ettei sitä kissaa ole taas kiinnostanut se sänky enää, vaan oma nukkumasoppi on kuitenkin se parempi paikka Hyvä niin,!

Äiti ja Panu lempipuuhassaan

Tässä välissä on sitten taas saatu pieni herra unille! Hyvä me! Ollaan sitten otettu tosi suuria edistys askelia tällä viikolla tämän höyhensaaren asian kanssa. Entisen tunnin, joskus parinkin kestäneen nukuttamissession (silittelyä,lehden lukua, tutin pitelyä,laulua, nukkuvaa esittämistä...:D) sijaan meillä nukahdetaankin itsestään. Väsynyt mies sänkyyn, iltarukokous,hyvän yön toivotukset ja mobile soimaan. Muutaman kerran kutsu tulee tutia laittamaan, mutta taas parissa kymmenessä minuutissa tuli hiljaisuus ja Julle kävi äskön vilkasemassa, niin siellähän se Pikku-Jii on jo höyhensaarilla.