Serkkuja ja leluja

Enot ja minä ollaan nämä jo leikitty, seuraavaksi on Jasperi vuoro

Tubberware-pallo,jolla äitikin on leikkinyt

Minnan tuoma Ruotsin tuliaislaiva on suurta herkkua

Käytiin tänään moikkamassa Jasperin serkkuja. Päästiin ihan matkailu-auton kyytiinkin. Aaro rakensi heidän kerrosänkynsä alle asunto-auton. Pikkukiikkustuoli oli kuskin (jonka roolin Aaro etuoikeutetusti valitsi) penkki, yläkerrassa oli nukkumasoppi ja alhaalla oli yöpöydät matkustajienistuimina. Jasperi tosin meinasi vähän itkeskellä matkan pitkää pituutta. :D

Mummi toi pullarasian. Anton ja Saana ottivat omat pullansa. Jasperi päätti sitten ottaa koko rasian itselleen. :D Annoin minä vähän maistaa pullasta ja lihapiirakoistakin, mitä mummi toi. Oli Jasperikin vakuuttunut Hanna Partasen lihiksien hyvyydestä ja olisikin syönyt, vaikka puoli piirakkaa, jos olisi antanut. Saana, kun istahti Jasperin viereen, niin heti oli repimässä toisen kädestä lihapiirakkaa tai pullaa omaan suuhunsa. 

Minkäköhän sitten laittasi suuhun?

Adoptoitiin Pelle Pupukin mummolasta

Päivään on kuulunut myös perinteinen lelujen levittelyä. Tänään leviteltiin kaikki lelut lattialle ja voi, että niitä oli jo paljon, vaikkei ollakaan, kun pari itse ostettu. Äitikin innostui Dublotornin tekoon. Yleensä meillä kyllä toistaiseksi leikitään hieman pienemmässä mittakaavassa. Jasperi, kun on vielä tyytyväinen siihen, mitä käteensä saa. Kovasti kyllä yrittää kammeta itseään täydellä lelukorille olkkarin nurkkaan. Kerran, kun se oli puoliksi täynnä, niin Jasperi pitkään yritti saada sitä nurin, mutta onneksi Panu huomasi Jasperin hädän ja päätti auttaa pikkumiestä ja kaataa korin. Siinä ne poika ja kissa sitten yhdessä leluja levittelivät. Panun mielestä paras lelu on keltainen purulelu, jota se kulettelee ympäri huushollia.

Enon leikkimä lentokone

Äidin rakentama torni :D

Touhu-Toope

Touhu-Toope

Fudari. Pieni aloittaa pienellä pallolla.

Meillä touhutaan koko ajan. Luetaan (revitään) sanomalehteä, rakennetaan (syödään) palikoilla, ruokaillaan (heitellään) ruokaa ihan ite. Kovasti on mies muuttunut puolessa vuodessa. Päivä päivältä alkaa ymmärtää enemmän ja enemmän tästä ympäröivästä maailmastamme.

Kova poika on nauraa räkättämään myös. Nyt uusinta hottista on olla äidin sylissä peilin edessä ja sitten äiti tipauttaa parikymmentä senttiä alaspäin poikaa, niin saa palkkioksi aina sellasen hörönaurun. Kovia ollaan myös kylpemään. Siinä saa kylvettäjä samaan hintaan kylvyn itsekin.

Vietettiin lähes koko pääsiäinen Siilinjärven mummolassa. Lauantaina käytiin Fonttanellassa uiskentelemassa. Oli kyllä Jasperi elementissään, vaikkei koskaan aiemmin ollut uimassa käynytkään. Loppuajasta, kun alkoi väsyä polskutteluun, niin sitten tiirailtiin muita uimareita uimarenkaasta. On muuten hyvä ostos se Swimtrainer. Ei jaksaisi kannatella pitkään tuota kymppikiloista jytkyä.

Pois alta männyn kävyt, täältä tulee Pikku-Jii!

Nytkin Touhu-Toope tuolla repii isin unohtamaa pizzalaatikko lattialla. Tekisi mieli syödä pari slicee varmaan.  Yritin jo nukuttaakin Jasperia, mutta ei näyttänytkään nukahtamisen merkkejä, joten toin vielä Touhu-Toopen hetkeksi touhuamaan. Jasperi on aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku. Nykyään ollaan kuitenkin hieman päästy inhimillisempään suuntaan ja yleensä Jasperi nukahtaa yhdentoista kieppeillä. Jos minulta kysytään, niin tämä alkaa olla ihan passeli, koska sitten vastapainoisesti nukutaankin myöhään. Ja itse, kun olen kanssa illanvirkku ja etenkin aamuntorkku, niin en oikein suosi noita kutosen herätyksiä. Niitä saadaan vielä varmasti ihan riittämiin harrastaa, kun työt alkaa.

Niin kivaa, että kuola valuu!

Ennen kaikkea, mistä ollaan superylpeitä: meidän iso pieni mies on nukkunut koko viikon omassa sängyssään. Pikku-Jiihän on tähän asti pötkötellyt oikein makoisasti meidän välissä. Mutta aika aikansa kutakin. Ja nyt tultiin tienpäähän: nyt tai sitten vaikeemman kautta myöhemmin. Sitten yhtenä iltana siirsin sängyn meidän sängyn viereen ja ajattelin, että NYT, koska uskoin, että se olisi helpompaa tässä vaiheessa vielä opettaa nukkumaan omassa sänkyssä, kuin vaikkapa vuoden päästä. Ja minulla alkoi olla joka paikka aina aamulla ihan jumissa, kun yrittää vaikka minkälaisessa asennossa pienessä kolossa yönsä viettää. 

Ja oikein makoisasti näytti nukkuvan omassa sänkyssäänkin. Itse en vaan ekana yönä osannut nukkua, kun tuntui, että tilaa oli liiankin hyvin. Toisekseen pinnasänky on ollut meidän Panu-kissan valtakuntaa. Omi sen heti itselleen, kun pari viikkoa ennen Jassen tuloa kasattiin se. Ajateltiin, että nukkukoonsa sitten siihen asti, kun vauva tulee. Jasperilla oli sitten koliikit,sun muut ikävät itkut ensimmäisinä kuukausina, joten ei pinnasänkyään kaipaillutkaan edes. Ei asettunut sinne sitten millään. Mutta kissa oli erittäin tyytyväinen, kun sai pitää valtakuntansa.

Ekaa jätskiä elämässä....

...."Jätski" oli hedelmäsosetta..

Kun Jasperin itkut alkoivat olla itketty, niin ajattelin, että kohta pitää sitten meidän poikien paikkaa vaihtaa: saada Panu takaisin nukkumaan meidän sänkyyn ja Jasperi omaan sänkyyn. Mutta,  mutta  muutamia viikkoja sitten katti löysi kuitenkin ihan itse paremman nukkumasopen patterin viereen jätetyltä päiväpeitteeltä, joten vierotusta ei tarvittu. Paitsi, että tokihan se sänky taas alkoi kiinnostamaan, kun Jasperi siellä nukkui. Yöllä heräsinkin sitten tarkistelemaan tilannetta ja kerran kattikin sieltä hyppäsi minun mahan päälle nukkumaan Näköjään ne samaankin sänkyyn mahtuvat. Paitsi,  ettei sitä kissaa ole taas kiinnostanut se sänky enää, vaan oma nukkumasoppi on kuitenkin se parempi paikka Hyvä niin,!

Äiti ja Panu lempipuuhassaan

Tässä välissä on sitten taas saatu pieni herra unille! Hyvä me! Ollaan sitten otettu tosi suuria edistys askelia tällä viikolla tämän höyhensaaren asian kanssa. Entisen tunnin, joskus parinkin kestäneen nukuttamissession (silittelyä,lehden lukua, tutin pitelyä,laulua, nukkuvaa esittämistä...:D) sijaan meillä nukahdetaankin itsestään. Väsynyt mies sänkyyn, iltarukokous,hyvän yön toivotukset ja mobile soimaan. Muutaman kerran kutsu tulee tutia laittamaan, mutta taas parissa kymmenessä minuutissa tuli hiljaisuus ja Julle kävi äskön vilkasemassa, niin siellähän se Pikku-Jii on jo höyhensaarilla.

Pikku Lulu on jo puolivuotta!

Lulu 6 kk

Tässä on taas aika vierähdellyt, ettei ole ehtinyt/joutanut/viittinyt/pystynyt/malttanut tänne kirjoitella. Meidän pieni rakas Lulu alias Pikku-Jii alias Rytky alias Höppö alias Jasse alias Jasperi täytti jo puoli vuotta. Ajatella, niin se aika vain mennä jolkottelee.

Tinde,Maikki,Almuska,Sanna O,Fantsu ja Dieksu

Synttäripäivä osui viime viikon tiistaille. Me oltiin koko päivä liikenteessä. Ensiksi huristeltiin hakemaan kävelytuoli, jonka varasin yhdeltä nettikirpparimyyjältä. En tiedä, onko tuolille paljoakaan käyttöä, muttei ollut kovin pahan hintanen ja siitä saa vielä jotakin sitten, kun se myy, niin ihan sama oli yksi nurkan täyte vielä ostaa. Meidän pikku kaksiomme alkaa kyllä täyttyä entisestään Jasperin tavaroista.

Julle oli lomalla ja meillä ei ollut kiire mihinkään, joten mietittiin, että mitä voisimme tehdä seuraavaksi. Päätettiin mennä Maxiin ostamaan Jasperille pikkunen puolivuotislahja. Ostettiin sellainen hiekkalelu kuorma-auto ja iso pallo sekä auto pöytätabletti.

Miten niin ei oltu valmiina kuvaan?

Seuraavaksi kutsuimme itse itsemme Nucceille kyläilemään. Jasperi testaili siellä jo omaa tuoliaan. Tytöt esittivät esityksiä. Sanna poimittiin myös matkalta kyytiin kyläilemään. Lähtiessä oli perinteisesti jotakin hukassa. Tällä kertaa auton avaimet ja tutti. Auton avaimet löytyivät perusteellisen etsinnän jälkeen maton välistä ja päästiin jatkamaan matkaa.

Seuraava etappi oli minun tädin luona, johon oli saapunut kummiserkkuni ja hänen kolme lastaan eli Jasperin pikkuserkut. Kummi asuu Ruotsissa ja näemme aivan liian harvoin. Viime kerrasta oli vierähtänyt melkein kymmenen vuotta. Kahta nuorimmaista lasta en ollut koskaan edes tavannut ja isommasta Omarista oli kasvanut jo 13-vuotias iso mies.

Kummipoika Diego ♥

Sitten oli tarkoitus suunnistaa kotia, mutta koska emme olleet pikkuveljeni kanssa saanet kumpikaan äitiä koko päivänä kiinni, puhelin sanoi vaan, ettei saa yhteyttä, ajattelimme vielä hurauttaa Oravikoskelle tarkistamaan "ihan vaan varmuuden vuoksi", että kaikki on kunnossa. Äiti tosin soitti noin 10 minsaa ennen kuin olimme pihassa, että puhelin se vain temppuilee, mutta päätimme kuitenkin mennä kyläilemään, kun kerta olimme jo siellä asti ja todella harvoin tulee siellä käytyä. Olipahan kerrankin syy mennä. :D Vitsailimmekin äidille, että hänen täytyisi aina välillä laittaa puhelin päiväksi kiinni, niin saisi enemmän vieraita.

Mummi ja Heikki-Heppa

Minunkaan puhelin ei siellä toiminut, joten vika oli Saunalahden operaattorissa. Sama vika jatkui vielä koko viikon ja vihdoin launtaina saivat sen korjattua. Äidin luona kahviteltiint taas. Jasperi tutustui Heikki-Heppaan, keinuhevoseen siis. Otin sieltä kotia vanhoja Dublo-legoja ja junaradan. Meillä on todella paljon säilynyt leluja meidän lapsuudesta, joilla sitten Jasperi voi leikkiä hieman isompana. Paljon on vielä samanlaisia leluja, mitä yhä tänä päivänä myydään Dublot,pikku-Legot, Nikko-autot, pikkuautoja, päältä ajettava traktori, Prätkähiiriä, Muumeja, Turtlesija..Vaikka isoveljen pojat ovatkin niitä jo paljon vieneet kotiinsa ja äiti on lahjoitelllut vuosikausia leluja eteenpäin, niitä tuntuu vaan riittävän. Meillä oli lapsena kyllä uskomattomasti leluja, sen muistan. Ollaankin ajateltu, että ostetaan Jasperille vaan synttäri-ja joululahjaksi joku uusi isompi lelu ja muuten saa leikkiä meidän vanhoilla leluilla.