Pikku-Jiin ensimmäinen kuukausi

JASPERI 27 PÄIVÄÄ

Tänään ollaan vaan oltu. Leikitty lattialla, lekoteltu sängyn päällä, jumppailtu ja nukuttu. Tunnin lenkki heitettiin aurinkoisessa säässä. Jasperi heräsi  jo yhdeksän aikoihin, menikin jo nukkumaan puoli yksitoista. Meillä ollaan semmosia yökukkujia. Nukahdetaan siinä puolenyön jälkeen ja herätään aamulla kymmenen maissa touhuamaan. Nykyään nukutaankin, niin sikeästi, ettei kuulu inahdustakaan, paitsi seitsemän aikoihin hörpätään maidot ja vielä ruokalevot päälle. Pikku-Jii on jo jostain 3 kk iästä nukkunut yönsä hyvin. Hyvä, niin. :D Alku enteili kyllä jotain aivan toista. Sillä ensimmäiset kaksi kuukautta meillä valvottiin ja itkettiin ja valvottin&itkettiin. Heijattiin sitterissä,kanneskelin öisin painavaa turvakaukaloa ympäri kämppää, jotta saisin lapsen edes hetkeksi nukkumaan.

Oli öitä jolloin Julle ehti lähteä aamulla viiteen töihin, ennen kuin me ehdittiin edes nukkumaan. Ne yöt oli kyllä tosi pitkiä. Mitä se sitten oli? Refluksia,maitoallergiaa,koliikkia. Tai kaikkea näitä. Refluksi varmasti oli ainakin, koska Pikku-Jii pukkaili aivan älyttömästi, nieleskeli koko ajan ja ei tykännyt olla ollenkaan pitkällään. Otettiin sitten käyttöön maidonsakeuttaja ja sen myötä alkoi pikku hiljaa helpottamaan. Nyt maidonsakeuttajaa ei tarvita enää ollenkaan. Pukluja tulee edelleen ihan kiitettävästi, mutta ne ei nyt näyttäisi enää tekevän kipeää. Nieleskelykin on tyystin loppunut. Kaipa se on se läppä siellä mahassa sulkeutunut nyt.

JASPERI 6 PÄIVÄÄ

 Ensimmäinen kuukausi hujahti ihan uskomattoman nopeaa. Tutustuttiin uuteen tulokkaaseen ja tulokas tutustui meihin. Eniten jännitin miten meidän Panu-kissa reagoisi uuteen vahvistukseen. Panu tuli meille melkein joskus kuuden kuukauden ikäisenä ja meillä on kyllä ollut työ sen kissan kanssa. Kisu on aivan uskomattoman ihana, ollaan opetettu se antamaan tassua, tulee nukkumaan mahan päälle. Mutta myös todella, todella, todella äkkipikainen ja aggressiivinen. Vielä kesällä se hyökkäile alvariinsa meihin kiinni. Mutta tilanne on päivä päivältä parempi ja nykyään Panu on jo melko rauhallinen katti. Panu oli kyllä tosi mustasukkainen ja osotti kovasti mieltään, mutta aika oli paras lääke tähänkin. Nykyään ei kiinnitä Jasperiin juurikaan huomiota. Joskus saattaa oikasta Jasperin mahan päältä, jos ollaan sängyssä, minun luokse, muttei käy poikaan kiinni. Ei edes silloin, kun Jasse heiluttelee leluja.. On se kyllä muuttunut tuo kissa paljon.

JASPERI 9 PÄIVÄÄ

JASPERI 17 PÄIVÄÄ

29 PÄIVÄÄ: ISÄINPÄIVÄ

 

 

29 PÄIVÄÄ

 Kaikista itkuista huolimatta yritimme elää normaalia arkea, niin hyvin kun se niissä olosuhteissa oli mahdollista. Kävimme kaupassa, veimme kirpputorille tavaroita: siellä kaikki ihastelivat pientä vauvaa ja joku täti luuli Jasperia nukeksi, kun laitoin hänet turvakaulossa hyllyn reunalle, että mahtusimme ahtaassa ja kapeassa käytävässä laittelemaan myyntirekkiä, meillä kävi vieraita. Olimme hyvin, hyvin väsyneitä, mutta sitäkin onnellisempi. Ja Jasperi oli tosi pieni. Pitkät, langanlaihat jalat, suuret silmät, isot hanskat ja räpylät. Nyt se oli maailmassa. Tuntui uskomattomalta pidellä omaa poikaa sylissä.

JASPERI 3 PÄIVÄÄ, KOTIIN LÄHDÖSSÄ

JASPERI 4 PÄIVÄÄ

Nyt ne kaikki minun miehet nukkuvat tuolla samassa sängyssä. Jasperi siis on nukkunut koko elämänsä meidän välissä. Paitsi ensimmäiset kaksi kuukautta nukkui sitterissä tai turvakaukalossa suuremmaksi osaksi. Kyllä vain. Oli vain pakko nukuttaa tai yrittää nukuttaa jompaankumpaan, koska ne olivat ainoat asiat, mitkä rauhottivat Jasperia. Miehet siellä siis vetelevät unta. Ja Panu-Ukko kissamme siellä joukonjatkeena jalkopäässä. Täytynee kai sitä itsekin lähteä katsomaan, josko sieltä johonkin koloon saisi itsensä mahdutettua.