Meillä on vieras!

You Are My Sun Shine-paita H&M

Naapurin kissa päätti tulla käymään. Kuten eilen illallakin. Nyt Panu sitten seuraa sitä kuin hai laivaa. Muut miehet nukkuu. Jasperi nukahti sohvalle ja Julle nukkuu sängyssä. Nukkunut koko illan, kun lähtivät aamulla jo kolmeen töihin. Tai olisi pitänyt olla kolmelta töissä. Pomo oli sitten vartin yli kolme soittanut, että meinaatko tulla töihin ollenkaan? Minäkin jopa kerrankin sitten vissiin nukuin niin makeasti, etten ollut Jullea hättyyttämässä.

Super Man-paita ja lippis  H&M

Neule H&M, housut Esprit, Jasperi 2 kk :D

Tänään käytiin neuvolalääkärillä ihottuman takia. Nyt ihottuma on aikalailla muuten hallinassa, mutta toinen åosi on edelleen tosipahannäköinen. Suositteli siihen toisenlaista hydrokortisonia, mitä meillä nyt on. Vielä toistaiseksi jätetään maitoaltistus tekemättä, josko nyt kuitenkin alkaisi kotikonstein paranemaan. Neuvolan jälkeen pitkä lenkki, Pikku-Jii nukkui makeasti.Jäi nimittäin unet kesken, kun neuvola-aika oli jo 8.40. Meille se on tosi aikasin. :D

Minä heräsin 7.50 ja meillä oli siis 50 minsaa aikaa:pukea,syödä,meikata ja kävellä neuvolaan. Ihan hyvin ehdittiin. Vitkuttelin vain koko ajan aikaa vastaaan: en olisi millään raskinut herättää nukkuvaa Pikku-Jiitä. Vaikka kuinka kolisteli, niin ei sitten tietenkään herännyt, silloin, kun pitäisi. Sitten ihan silmät sikkurassa söi ja luuli, että pääsee heti jatkamaan unia, mutta auta armias, kun pitikin alkaa pukemaan. Jos ei olisi ollut mihinkään lähtö ja olisi voinut jatkaa unia, niin olisi varmaankin kailottanut ihan pirteenä. Näinhän se aina menee.

Pikku-Jii on ollut tosi kiltti tänään. On nukahtanut helposti ja ei ole juurikaan itkeskellyt. Eilen illalla oli hyvä, kun pelleiltiin Jasperin kanssa. Jasperia nauratti tosi kovasti aina, kun sanoin: "NAPPI." He,heee,heee,hee. Jasperilla on kunnon hörönauru. :D

Tältä päivältä ei ole kuvatuksia, joten laitettaneen tätä postausta piristämään hiekan vanhempia otoksia.

Arki huolesi kaikki heitä!

Kokeiltiin syöttistä, mutta vielä ei oikein istuminen luonnistunut

....Onneksi meillä ei ole huolia, vaikka arki koittikin taas! Ei ole aamuherätyksiä, ei työstressiä. Saadaan vaan nauttia siitä, että on aikaa. Mitenköhän sitä osaa töihin palata, voi olla aika karua alkuunsa. Apua! Siihenhän ei ole, kuin kolme ja puoli kuukautta. Apua!!!!! Äitiysloma on kyllä aivan liian lyhyt. Juuri, kun on saanut elämän jollain tavalla hallintaan ja arjen rullaamaan, niin sitten työt tulevat sotkemaan sen. Jos se olisi mahdollista, niin olisin kyllä mielelläni Jasperin kanssa kotona pitempäänkin.

Alustavasti olen työpaikallani esimiehen kanssa jutustellut, että voisin tehdä ihan vain paria vuoroa viikkoon aluksi. Jasperi sitten olisi kotihoidossa, miten sen käytännössä saamme järjestettyä, jää nähtäväksi. Onneksi on ihania läheisiä:mummoa,ukkia,mummia,setää ja tietty isi hoitamassa äidin lisäksi. Eiköhän me aina jotenkin päivät saada sumplittua. Minulla on varmaankin aika paljon viikonlopputöitä edelleen, kun ravintolatöitä teen, joten jos Julle saisi sitten soviteltu omat päivystyksen, niin että voisi olla niinä viikonloppuina kotosalla, kun minä olen töissä.Nyt on Julle kyllä tehnyt tosi paljon duunia, kun minä olen ollut kokopäiväisesti Jassea hoitamassa kotona.

Jasperia hieman suututti

Taas ruutupaitaa H&M

Nyt, kun tämän viikon vielä perjantaihin Julle jaksaa, niin laskettiin, että on taas mennyt 26 päivää ilman vapaapäivää. Alkaa tässä pikku hiljaa kaivata omaa aikaa,parisuhdeaikaa ja ennen kaikkea aikaa yhdessä perheenä. Nyt tuleva viikonloppu pitäisi olla sitten Jullellakin vapaata. Tosin tuossa kyseli, että voisiko lähteä perjantaina Kalpan peliä katsomaan Helsinkiin, jos Kalpa pääsee jatkoon. No joo, jos jotkut oikesti jaksaa lähteä sinne asti yhden pelin takia, niin minun puolesta. Julle varmaan itse ihmettelee, miten minä voisin jaksaa lähteä Helsingin Ikeaan jonkun laatikoston takia. Onneksi sekin Ikea -ongelma ratkeaa ensi vuonna, kun saamme oman keltasinisen paratiisin tänne Kuopioon. On ihana, kun voi lähteä ostamaan pelkästään jotain servettejä tai muuta sellaista.

Julle on taas katsomassa peliä ja Jasperi nukkuu. Tänään käytiin pitkällä lenkillä lumisateessa. Sitten olen katsellut netistä kaikkia ihania leivonnaisia. Mitä enempi olen kotosalla, sitä enempi minusta taitaa tulla koti- ihminen. Olisi kiva leipoa, vaikka mitä ihanaa. Pääsiäinenkin tulossa. Ja Jullen synttärit. Ja Jasperin puolivuotissynttärit. :D Vaikka tuskin mitään niistä sen kummemmin juhlitaan, niin olisi ihana leipoa jotain hyvää niille päiville. Aikaakin olisi, mutta se on eri juttu, että miten pikku-apuri antaa äidin leipoa.

Mummon sylissä

Uudet simmarit jalassa telkkarin napitusta

Olen myös vähän katsellut valokuvaamojen hintoja. Viimestään 1-vuotiskuvaan Jasperi on saatava. Meillä ei ole kotona kunnon kameraa, ei ole koskaan ollutkaan. Mutta "vähän edes sinne päin"- digikamerakin otti ja tippu kädestäni puolen metrin korkeudesta. Ja tietty hajosi. Nyt sitten otettu kuvia Jullen kännykällä, ja kuvan laatu on aivan surkea. Uusi kamerakin siis hankintalistalla. Mutta vaikka meillä olisi minkälainen kamera tahansa, ei se ammattikuvaaja voita. Mietinkin tässä, että olisiko aivan hullua viedä Jasperi jo puolivuotiskuvaan. Olisi muisto ajasta, jolloin Jasperi oli vauva. Yksi vuotiskuvassa Jasperi voi olla jo niin iso mies, pikku taapero. Samalla voisi otattaa meistä perhekuvan. Meillä ei taida olla kuin pari kuvaa, jossa ollaan me kaikki. Aina yleensä jompikumpi on kuvaamassa. Saisi sellaisen perhepotretin seinälle, jota voisi aina katsella, jos mun miehet ovat vaikka jossain käymässä ja ikävä yllättää.

Ekat simmarit

Eilen siivoiltiin ja tein suklaamuffinseja. Nam! Kerrankin taikinakin onnistui, niin, että niistä tuli oikein kuohkeita, vaikka itse sanonkin. Sitten hieman lenkkeilyä ja illalla mummo ja ukki piipahtivat kyläilemässä. Jasperi sai heiltä elämänsä ekat simmarit. Aivan ihanat Muumit, kokoa 92cm. Kokeiltiin jalkaan ja kyllä ne jo nyt jalassa pysyy, menevät varmaan sitten seuraavat pari  vuotta. Myös ensi talveksi olivat ostaneet kivan Lassie-toppahaalarit.Sen kaveriksi sitten voisi hankkia Dino-pipon.

Uusi puku ja simmarit

                          

Hyvää yötä! H&M Englanti-yöpuku viime kesän mallistosta

Swimtrainer: Essenuoto

Nyt, kun simmaritkin on kaapissa odottamassa, niin me odotellaan Pikku-Jiin kanssa innokkaana, milloin isi joutaisi meidän kanssa uimaan. Tälläinen uimarengas lähtee Jasperille tilaukseen. Katsoin youtubesta videoita, joissa vauvat tämän päällä polskivat menemään, ja oli niin hauskannäköistä, että täytyyhän tuollaista testata. Kun jonkinlaisen apuvälineen joutuisi kumminkin jossain vaiheessa ostamaan, niin sama hankkia jo nyt sellainen, mitä voidaan käyttää nyt heti ja jossa Jasperi voi polskia ensi kesänä järvessä ja myöhemminkin sitten.Swimtrainer on nimeltään ja lisää infoa Essenuoto-kaupan sivuilta.

Se on lauantai!

...Joka ei eroa mitenkään muista päivistä. Ainakaan tämä lauantai. Julle päivystää ja me päivystetään kotona. :D Syödään eilistä jauhelinlihakeittoa ja leikitään :D Ei olla edes ulos asti selvitty! Yleensä kuitenkin joka päivä reippaillaan säässä kuin säässä. Esimerkiksi torstaina tuli täällä Kuopiossa aivan uskomattoman paljon lunta. Aamulla oli vielä ihan hyvät ilmat. Ajattelinkin, että soitan veljenpojalle Aarolle, että lähtisikö pojat matkaan, jos lähdettäisiin metsästämään uusia leikkipuistoja. Katselin netistä tämän alueen leikkipuistokarttaa, koska tulostimesta oli muste loppu, niin puhelinluettelosta etsin kartan ja siihen merkkasin potenttiaalisia puistoja läpi käytäviksi. Eihän niitä montaa ollut, koska poikien kodin läheiset puistot olimme tietysti monet kerrat kolunneet kyllästymiseen asti. Toinen rajoittava syy oli, että veljenpojat ovat 7-ja 5-vuotiaita, vaikka ahkeria kävelijöitä ovatkin, niin parin-kolmen kilometrin säteellä puistot oli rajattava.

Sitten, kun vihdoin päästiin Jasperin kanssa matkaan, alkoi pyryttämään, niin ettei meinannut metriä pitemmälle nähdä. Ehdin jo soittaa Aarolle, että tehdäänpäs retki kuitenkin joku toinen päivä ja me Jasperin kanssa käännyttiin takaisin. Mitä lähemmäs me päästiin kotia, sitä vähempi satoi lunta. Joten päätettiin kuitenkin jossain vaiheessa kääntyä jälleen takaisin: " Meitähän ei sade haittaa, vaikka alkaisi uudelleen!"

Ja kyllähän se sitten alkoikin. Tuuli ja lunta pyrytti aivan uskomattoman kovasti. Me vaan tallustettin ja harhailtiin ja etsittiin ja luettiin karttaa ja kysyttiin neuvoa ja vihdoin löydettiin yhteen puistoon. Joka tosin oli, niin pieni ja pojat niin väsyneitä parin kilometrin reippailusta, että pian kuului: " Mennään jo kotiin!" Kyllä varmaan joku katsoi, että tuo hurja äiti on raahannut lapset tälläseen keliin, että onkohan sillä kaikki ihan kotona. :D

Oikein hyvää ruokaa, eikö se ilmeestä näy :D

On se sittenkin hyvvää! Anna isi lissää!

Jasperin korva ei ole todellisuudessa noin iso:D Mutta äidin tukka on yhtä kulahtanut kuin kuvassakin!

Tänään sitten tehtiin poikkeus ja ei olla tosiaan käyty ulkona. Alkaa jo hieman koskea päähän. En voi ymmärtää, miten jotkut voi olla monta päivää sisällä. Minä ainakin olen semmonen, että pitää joka päivä saada raitista ilmaa.

Aamun Jasperi leikki ihan hyvin itsekseen lattialla ja minä duunailin julisteita koneella. Katsotaan tuleeko mitään. Pitänee yrittää viedä ensi viikolla kivimmat painoon. Päivällä sitten alkoi alkoi Jasperi jo kyllästymään leluihinsa, joten sen jälkeen ollaan lauleskeltu,loruteltu ja jumppailtu. Ja muuten vaan äiti toiminut viihdyttäjänä. Keksittiin uus leikkikin. Minä makaan sängyllä selään jalat koukussa ja Jasperi on polvieni päällä ja sitten hyppytetään. Tämä vasta on mukavaa: nauraa hekotettiin, niin ettei loppua meinannut tulla.

Nyt Pikku-Jii nukkuu ja Iso-Jii lähti katsomaan Kalpan peliä, joten äiti pääsee taas julisteiden väsäilyn kimppuun.Jasperin päivän vaatetuksena tummansinen raitapikee 80 cm viime kesän H&M:n alesta 3 €, oli tarkoitus ottaa vasta ensi kesänä käyttöön, mutta otettiinkin jo varuilta nyt,ettei vaan käy liian pieneksi kaapin perukoilla ollessaan. Ihan sopiva on jo nyt, parempi minusta, että on vähän väljyyttä, eikä ole liian tiukka. Farkkuina Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä vuorilliset farkut kokoa 80 cm, myöskin vain 3 €. Alla traktoribody H&M:n alesta sekin 3 €. Body olla käytössä jo muutaman kuukauden, jääpi kohta pieneksi.

Bodyn hiha oli yhdessä vaiheessa veressä, kun olimme tammikuussa sairaalassa (se on jo tarina erikseen) ja kotiin lähdettäessä sairaanhoitajaopiskelija poisti vielä kanyyliletkut kädestä ja onnistui jotenkin samaan bodynkin vereen. Mutta pinkkiin voi luottaa! Vaikka oli monta päivää kuivana, niin ei, kun sitä super hyvää tahranpoistoainetta, sitä pinkkiä (en koskaan muista nimeä) ja a vot, tahrasta ei jäljen häviää. Tämän päivän kuvien joukossa,kuva Jasperista traktoribody päällä joskus joulukuussa jo. Iso mies oli jo silloin reilun 2 kuukauden iässä. Ihanat henkselifarkut, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle käytölle Lindexin viime kesän alesta.

Pikku-Jiin ensimmäinen kuukausi

JASPERI 27 PÄIVÄÄ

Tänään ollaan vaan oltu. Leikitty lattialla, lekoteltu sängyn päällä, jumppailtu ja nukuttu. Tunnin lenkki heitettiin aurinkoisessa säässä. Jasperi heräsi  jo yhdeksän aikoihin, menikin jo nukkumaan puoli yksitoista. Meillä ollaan semmosia yökukkujia. Nukahdetaan siinä puolenyön jälkeen ja herätään aamulla kymmenen maissa touhuamaan. Nykyään nukutaankin, niin sikeästi, ettei kuulu inahdustakaan, paitsi seitsemän aikoihin hörpätään maidot ja vielä ruokalevot päälle. Pikku-Jii on jo jostain 3 kk iästä nukkunut yönsä hyvin. Hyvä, niin. :D Alku enteili kyllä jotain aivan toista. Sillä ensimmäiset kaksi kuukautta meillä valvottiin ja itkettiin ja valvottin&itkettiin. Heijattiin sitterissä,kanneskelin öisin painavaa turvakaukaloa ympäri kämppää, jotta saisin lapsen edes hetkeksi nukkumaan.

Oli öitä jolloin Julle ehti lähteä aamulla viiteen töihin, ennen kuin me ehdittiin edes nukkumaan. Ne yöt oli kyllä tosi pitkiä. Mitä se sitten oli? Refluksia,maitoallergiaa,koliikkia. Tai kaikkea näitä. Refluksi varmasti oli ainakin, koska Pikku-Jii pukkaili aivan älyttömästi, nieleskeli koko ajan ja ei tykännyt olla ollenkaan pitkällään. Otettiin sitten käyttöön maidonsakeuttaja ja sen myötä alkoi pikku hiljaa helpottamaan. Nyt maidonsakeuttajaa ei tarvita enää ollenkaan. Pukluja tulee edelleen ihan kiitettävästi, mutta ne ei nyt näyttäisi enää tekevän kipeää. Nieleskelykin on tyystin loppunut. Kaipa se on se läppä siellä mahassa sulkeutunut nyt.

JASPERI 6 PÄIVÄÄ

 Ensimmäinen kuukausi hujahti ihan uskomattoman nopeaa. Tutustuttiin uuteen tulokkaaseen ja tulokas tutustui meihin. Eniten jännitin miten meidän Panu-kissa reagoisi uuteen vahvistukseen. Panu tuli meille melkein joskus kuuden kuukauden ikäisenä ja meillä on kyllä ollut työ sen kissan kanssa. Kisu on aivan uskomattoman ihana, ollaan opetettu se antamaan tassua, tulee nukkumaan mahan päälle. Mutta myös todella, todella, todella äkkipikainen ja aggressiivinen. Vielä kesällä se hyökkäile alvariinsa meihin kiinni. Mutta tilanne on päivä päivältä parempi ja nykyään Panu on jo melko rauhallinen katti. Panu oli kyllä tosi mustasukkainen ja osotti kovasti mieltään, mutta aika oli paras lääke tähänkin. Nykyään ei kiinnitä Jasperiin juurikaan huomiota. Joskus saattaa oikasta Jasperin mahan päältä, jos ollaan sängyssä, minun luokse, muttei käy poikaan kiinni. Ei edes silloin, kun Jasse heiluttelee leluja.. On se kyllä muuttunut tuo kissa paljon.

JASPERI 9 PÄIVÄÄ

JASPERI 17 PÄIVÄÄ

29 PÄIVÄÄ: ISÄINPÄIVÄ

 

 

29 PÄIVÄÄ

 Kaikista itkuista huolimatta yritimme elää normaalia arkea, niin hyvin kun se niissä olosuhteissa oli mahdollista. Kävimme kaupassa, veimme kirpputorille tavaroita: siellä kaikki ihastelivat pientä vauvaa ja joku täti luuli Jasperia nukeksi, kun laitoin hänet turvakaulossa hyllyn reunalle, että mahtusimme ahtaassa ja kapeassa käytävässä laittelemaan myyntirekkiä, meillä kävi vieraita. Olimme hyvin, hyvin väsyneitä, mutta sitäkin onnellisempi. Ja Jasperi oli tosi pieni. Pitkät, langanlaihat jalat, suuret silmät, isot hanskat ja räpylät. Nyt se oli maailmassa. Tuntui uskomattomalta pidellä omaa poikaa sylissä.

JASPERI 3 PÄIVÄÄ, KOTIIN LÄHDÖSSÄ

JASPERI 4 PÄIVÄÄ

Nyt ne kaikki minun miehet nukkuvat tuolla samassa sängyssä. Jasperi siis on nukkunut koko elämänsä meidän välissä. Paitsi ensimmäiset kaksi kuukautta nukkui sitterissä tai turvakaukalossa suuremmaksi osaksi. Kyllä vain. Oli vain pakko nukuttaa tai yrittää nukuttaa jompaankumpaan, koska ne olivat ainoat asiat, mitkä rauhottivat Jasperia. Miehet siellä siis vetelevät unta. Ja Panu-Ukko kissamme siellä joukonjatkeena jalkopäässä. Täytynee kai sitä itsekin lähteä katsomaan, josko sieltä johonkin koloon saisi itsensä mahdutettua. 

Pikku-Jiin ensimmäinen päivä

Palataanpa ajassa viisi kuukautta taaksepäin. Tiistaina 19.10.2010 klo 10.41 koitti vihdoin se hetki, kun rakas esikoispoikamme Pikku-Jii tupsahti maailmaamme. Olihan häntä jo ehditty tovi odotellakin. Laskettu aika oli lauantaina 9.10.2010. Kymmenen päivää siis mentiin yli.

Elämäni ensimmäinen päivä

Ei minulla ollut minkäänlaisia merkkejä ollut lähestyvästä synnytyksestä, kunnes lopulta vihdoin ja viimein sunnuntai-iltana klo 23.30 parttiarallaa alkoivat supparit. Siinä sitten yritin nukkua ja puolen tunnin välein aina supisteli. Selkäni oli ollut jo viimeiset pari kuukautta aivan totaalisen hirveän kipeä, enkä ollut oikein mitenkään päin voinut nukkua. Öisin piti aina käydä jumppailemassa ja sängyssä vaihtaa asentoa tuhat kertaa. Se oli jotain aivan hirveää.

Tai siis koko raskausaika oli jotain aivan hirveää, jos minulta kysytään. Ei todellakaan mitään elämän onnellisinta aikaa. Oli raskauspahoinvointi, joka ei ollut sekään mitään "hieman vähän kaikkia hajut yököttää", vaan kaikki tuli ulos ja koko ajan, monta kertaa päivässä. Jääpaloja minä narskuttelin päivästä toiseen ja oli monta kertaa lähellä, etten ollut tipassa nesteytyksessä. 

Sitten toukokuussa oisko ollut rv19 minulta vielä tulehtui umpisuoli ja jouduin leikkaukseen. Maha meni tosi kipeäksi ja en oikein millään olisi päässyt itsekseen ylös sängystä. Muutama viikko tämän jälkeen, kun maha alkoi olla hieman olla parempi, niin eikun taas sohvan pohjalle. Olin hakeutunut lääkäriin, koska mahani ei ottanut parantuakseen ja sairasloma oli loppumassa. Lääkäri oli sitä mieltä, että minulla supisteli ja oli näin ollen olemassa ennen aikaisen synnytyksen riski. No myöhemmin tämä kuitenkin todettiin aivan turhaksi, koska nähtävästi tämä päivystävä lääkäri oli tutkinutkin minut jotenkin väärin, koska parin päivän päästä, kun menin käymään uudestaan tarkistuksessa äitipolilla, niin kuvissa näkyi, etten ollut auennut, kuten päivystävä lääkäri väitti.

Kuukauden poissa ollut paholainen nimeltä pahoinvointi tuli takaisin ja sitä kestikin sitten raskauden loppumetreille asti. Kera pahannärästyksen ja öisten suonenvetojen. Pahinta kaikista oli kuitenkin kamalat liitoskivut. Mitenkään päin ei voinut olla, kun koski selkään ja iskiaisen lailla jomotti vasempaan reiteen.

Mutta palataanpa takaisin synnyttämään. Supparit siis kestivät säännöllisinä, mutta puolen tunnin välein tulevina koko maanantaipäivän. Kävin kissan kanssa ulkoilemassa ja vielä illan hämärtyessä päätin lähteä metsään kissan kanssa, josko se rymyäminen auttaisi nopeuttamaan touhua. Siellä aina välillä lyyhistelin kyykyssä, kun supistus tuli. Kymmenen aikoihin illalla supistukset alkoivat tulla useammin, noin kymmenen-viiden minsan välein. Yhdentoista maita sitten sanoin Jullelle, että eiköhän sitä lähdetä piipahtamaan sairaalassa, koska en kuitenkaan saisi nukuttua yöllä. Toiveena oli, että josko saisin edes jotain kipulääkettä tai ihan sama, mitä, että saisin vähän edes nukuttua, koska olisin aika naatti, jos synnytys sitten päättäisikin enemmin tai myöhemmin alkaisi. Torstaina viimeistään, kun oletettavasti minua olisi sitten vähän käynistelty.

Isin poika

Sairaalaan tultiin ja normaalisti käyrille. Liikkeitä alkoi olla aika vähänlaisesti, joten päätettiin ottaa ultra. Sielläkään liikkeitä ei näkynyt ollenkaan, joten ei, kun uudestaan käyrille ja aamulla käynnistykseen. Jullen passitin tässä vaiheessa kotia nukkumaan, olisipa sitten edes isä levänneenä synnytyksessä, jos ei äiti olisikaan. :D

Väsynyt, mutta onnellinen äiti

Yöllä alkoi tapahtumaan. Supistukset alkoivat tehota, oli jo kyllä aikakin, sen verta kivuliaita ne olivatkin. Viiden aikaan siellä synnytyssalin vessassa maatessani mietin, että jos en enää ikinä pyydä mitään, jos selviän tästä. Kuudelta sain selkäni takia epiduraalipuudutuksen. Ja ai sitä autuasta tunnetta, ensimmäiseen kertaan moneen, moneen kuukauteen, minulla ei koskenut mihinkään. Olin aivan fiiliksissä. Se tunne oli jotain sanoin kuvailematonta. Seitsemän aikaan kätilö kehoitti soittamaan isälle, että alkaisi tulla paikalle. Minä sanoin, että nytkö jo, että antaa isän vielä levätä, ei minulla ole mitään hätää. Kätilö kuitenkin kehotti soittamaan, koska synnyttäisin kuulemma pian. Ai minä vai? Ei kyllä siltä tuntunut. Julle tuli sitten ennen ysiä ja minä makailin sängyllä, supistuksia tuli koko ajan, mutta ne eivät tuntuneet missään. Julle lähti vielä soittelemaan äidilleni, että neljäs lapsenlapsi olisi pian tulossa maailmaan. Ja kun hän tulikin kymmenen maissa takaisin alkoi tapahtua. Ilokaasua vedellen ja uskon jo melkein loputtua, Pikku-Jii näki päivän valon klo.10.41. Siitä sitten osastolle tutustumaan toisiimme. Siinä me nyt olimme, perhe.

Alkutekstit

Tätä on yritetty monesti. Ensin oli tarkoitus aloittaa tarinointi, kun tulin raskaaksi. Nooh, se sitten jotenkin vain jäi. Sitten päätin, että heti mammaloman alkaessa alan kirjoittamaan. Äitiysloma alkoi ja kirjoitinkin muutaman tekstin. Sitten syntyi Pikku-Jii. Ja tarinointi sai jäädä, hyvä, että ehti itse syödä.

Nyt Pikku-Jii on 5 kk vanha ja arki on lähtenyt rullaamaan jo sujuvasti, joten nyt on aika aloittaa kirjoittaminen, aika tuntuu hujahtavan ja päivät vierähtävän aamusta iltaan ihan liian nopeaan. Olisi niin kiva, että näistä päivistä jäisi ihan kirjoitettujakin muistoja.

 

Käytiin tänään 5 kk neuvolassa. Jasperin mitat on 70 cm ja 8,7 kg. Iso mies siis. Menemme jälleen ensi viikolla käymään lääkärissä, koska Jasperilla on edelleen ihottumaa kasvoissa sekä mahassa. Varmaankin pitäisi mennä sinne maitoaltistukseen. Kävimme siellä jo kerran tammikuussa, mutta silloin lääkäri oli sitä mieltä, ettei voi olla maitoallergiaa, kun ei ole ihottumaa. Mutta nyt on ja paljon. Nyt Jasperin maidosta puolet on Nutrilon Omneo-korviketta ja puolet olen antanut Almiron Peptiä. Iho on vähän parempi taas. Soseetkin aloitettiin 4 kk iässä, mutta lopetettiinkin hetkeksi, kun tuntui, että ainakin porkkanaan iho reagoi. Nyt, kun iho on taas parempi, niin voidaan jatkaa soseiden syöntiä. Eilen annoinkin päärynää ja hyvin upposi. Ihoonkaan ei tuntunut tulevan ihottumaa.



Neuvolan kiva täti antoi Jasperille Ainun purulelun, kun oli saanut Ainulta näytteitä. Pikku-Jiille on puhkeamassa eka hammas, hieman jo pilkottaa ikenen välistä. Pari purulelua meillä jo onkin, mutta mieluiten kyllä Jasperi syö kaikkea muuta, mitä käsiinsä saa. Kaukosäädin on favorite number one! Neuvolan täti kirjoitti neuvolakorttiin: " Suloinen,hyväntuulinen poika. Kääntyy ketterästi. Tarttuu leluun. Ensimmäinen hammas puhkeamassa. Kasvu tasainen. Kasvis-hedelmä- ja marjasoseita maistellut. Almiron pepti ja omneo maitona. Ihottumaa runsaasti."