Juhannus on meillä herttainen!

Ja meitä väsyttää. Väsyttää kovasti. Kello kuusi illalla nukahdettiin ja äskön kymmenen jälestä minä kömmin päikkäreiltä ylös. Riian lennoilta myöhästyttiin ja ehti tulla pimeä jo. Oli todella outoa nähdä ihmeellisiä unia ja herätä siihen, kun on tullut pimeys. Tässäpä Juhannusaatto sitten vierähtikin. Kaikenhuipuksi Japu jatkelee unisten kuvien katselua. Tiedä, sitten miten pitkään nukkuu. Meinasin äskön vielä käydä herättelemässä Japun tähän päivään, mutta Julle sanoi, että annetaan nukkua, kerta nukuttaa. Joten päätettiin, että antaa nyt nukkua, kun toista niin väsyttää. Ainut, että jos nukkuu normi 9 tunnin unoset, niin meillä alkaa Juhannuspäivä aamulla kello 3.00.

Juhannus ollaan Jullen töiden takia ihan vain kotosalla. Eipä tuo harmita yhtään ainakaan meikäläistä. Viime kesänä olin raskaana Jussina ja edelliset Jussit tullut lähinnä vietettyä työmaalla, kuten Joulut ja Uudetvuodet ja Pääsiäiset.. Ehkä nyt, kun on Jasperi menossa mukana, niin on kiva alkaa jossain vaiheessa suunnittelemaan ja järjestelemään kaikkia pyhiä.

Jasperi on jo 8 kk. Iso poika jo. 76 cm ja painoa 9,8 kg. Harjoittelee kovasti konttausta, mutta ei vieläkään oikein hokase, että mitenkä sitä liikkee lähettäisiin. Syö itse banaanit,riisikakut,maissinaksut. Älyttömän kiinnostunut kännyköistä. Eritoten isin kännykästä, kun se on niin harvinaista herkkua saada se kätöseen. Tänään oltiin maikoilemassa sängyn päällä ja Julle puhui puhelimeen, niin alkoi hirveä ähinä ja puhina ja paidasta repiminen, että "isi mun pitäs päästä ottaa sun puhelin".

 Luonnetta löytyy kovasti. Molempiin suuntiin. Välillä nauretaan aivan tajutonta hörönaurua, mutta siinä samassa voidaankin sitten vaihtaa lohduttomaan itkuun. Tempperamenttiäkin tuntuu olevan ja omaa tahtoa. Ja tahto saadaan kyllä poikkeuksetta läpikin. Mitä sitä suotta lelulle ryömimään, kun tarpeeksi vaativasti asian esittää, niin kyllä joku sen mulle tuo!

Jasperi heräsikin tuossa yhdentoista aikaan. Paistettiin yömakkarat Jullen kanssa ja Japu yritti syödä puuronsa, ei oikein kyllä maittanut. Oli suihkun tarpeessa herra, joten sitten suihkuun. Nyt kello on lähemmäs yksi, joten täytynee lähteä yrittämään kyselemään nukkumattia. 

lauantai

On aamu. Tämäkin yö loppui liian lyhyeen. Väsyttää. Lulu on herättänyt tasaisin väliajoin vaatimaan tutia suuhunsa. Aamuyöstä ei pelkkä tuti enää riittänyt, vaan konserttia jatkettiin,niin kauan, että isi nosti isompaan sänkyyn. Sitten oltiinkin tyytyväisiä,kun saatiin sänky vallattua. Lulu heittää kätensä niin levälleen, kun pystyy. Kissa huomaa: " Ai ne heräs jo kiva, saa seuraa. " Ja ei, kun joukon jatkeeksi äidin mahan päälle kynsimään. Vihdoin saan rauhoitettua kissankin, että jatketaan  unia.

  Allergia ei jätä rauhaan sekään. Millon herään nenän kutinaan, milloin niiskuttaa,millon kurkkua kutittaa, millon silmiä kutisuttaa. Minun puolesta kaikki koivut voisi repiä ja istuttaa vaikkapa Jukkapalmuja tilalle. En jaksa enää. Yhtään päivää, niin ainakin minusta tuntuu joka aamu. Vaikka tiedän, että jaksan. Kohta helpottaa. Mutta kamalaa aikaa tämä on. Olisimmepa Roope Ankkoja ja voisimme lentää joka toukokuu katselemaan palmuja kuukaudeksi koivujen aiheuttaman tuskan sijaan.
 
   Mutta palataanpas lauantai-aamun. Lulu nipistää nenästä ja repii hiuksista. Tätä herraa ei ainakaan nukuta. Isi on lupautunut nousemaan Lulun kanssa. Vielä, kun saisi isin ylös sängystä, ennen kuin itse on taas, niin valveilla, että ihan sama nousta itsekin. Onnistuinpas.


 Pakkohan se on itsekin nousta jossain vaiheessa ylös, vaikka mieluiten nukkuisin koko päivän. Tai ainakin vain lepäilisin. Ei, kun nappia naamaan, suihketta nenään,tippoja silmiin. Tietäen, että eipä ne juurikaan minun allergiaan auta. Pitäisi hakea tehokkaammat tabletit, mutta ei jaksaisi enää alkaa soittorumbaa lääkärille, koska ei sinne koskaan saa kuitenkaan puhelua läpi. Jos jotenkin saisi sinnitrelty pari viikkoa, niin eiköhän alkaisi vähän jo helpottamaan. Taas vuodeksi. Ensi vuotta pelkään jo kauhulla, jos Jasperillekin iskee koivuallergia. Sitten en kyllä tiedä miten jaksetaan. Ainakaan, jos se iskee yhtä pahana, kun minulla on, kun on aikuisellakin tässä pitelemistä, saati sitten pienellä lapsella.

Päivä meni niistäessä,silmiä hieroessa, sellasessa kokopäiväisessä horroksessa kulkemistahan nämä päivät nyt on. Vielä pitää sellaista oikein mukavaa pientä kuumetta, että varmasti on tuskan hikinen olotila. Välillä syödään, tunnin päästä juodaan maitoa, sitten syödäänkin jo taas. Leikitään. Äitikin yrittää, sen mitä jaksaa. Koti on kaaoksessa, äiti ei nyt välitä. Jos ei jaksa, niin ei jaksa. Jasperi saa jossain vaiheessa päivävaatteet päällensä, kohta ne jo puklataankin, puklataan mattokin. Ja sitten ollaan ilman vaippaa matolla. Ja pissitään matto. Ja sitten, kun äiti on hakemassa vaippaa päätetään kakata..... Huoh!

Levitellään matolle tahranpoistoainetta, niin kuin eilenkin ja taas huomennakin. Sitten pestään ja hinkataan ja vielä kerran huuhdellaan, ettei vaan jäisi yhtään ainetta suuhun pantavaksi, koska mattokinhan syödään välillä. Syömisestä puheen olleen kännykkä ja sanomalehdet ovat parhaita syötäviä. Niiden eteen jaksaa tehdä vähän työtäkin. Kieritään ja kääntyillään. Millon ollaan repimässä lampunjohtoja, niin että lamppu meinaa kaatua päälle. Milloin ollaan saatu jalka sohvan väliin ja televisiotason alle jumiin. Äiiiiiittiiiiiiii! Tuuuu auttamaan! Mennään mahalleen, ei jakseta ollakaan mahallaan, eikä jakseta itse kääntyä. Äiiittiiiiiiiiii! Äiti istuu, pompahtaa,istuu,pompahtaaa,istuu,pompahtaa!

"Äiti, sä et ole leikkinyt mun kanssa ainakaan viiteen minsaan, tuu leikkii, mulla on tylsää!" Siihen loppuukin kitinä, kun kuljeksitaan äidin kanssa ympäriinsä, leikitään pallolla, ollaan piilosta, kiivetään äidin hartioille matkustamaan.. tai muuta mukavaa.

Unen aikakin tulisi jossain vaiheessa. Nukuttaa, mutta en minä malttaisi nukkua, kerta äitikään ei nuku. Pyöritään sängyssä ympäriinsä. Syödään tyynyjä. Jos Panu sattuu olemaan myöskin unilla, niin sinne on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Ja kaksin käsin turkista kiinni. Ja Panu tykkää. Not. Välillä menee tuntikin, että sitten oikeasti alkaa väsyttämään, niin paljon, että voisi alkaa harkitsemaan unille rupeamista. Silloin äidinkin pitää esittää nukkuvaa.... :D

Kun syö niin raukasee, mutta auta armias, miten paljon hiukasee, kun nukkui ruhtinaalliset puoli tuntia. Kiireellä purkki marjasosetta esiin. Mutta eih, ei mua tainnut sittenkään kuulkaas nälättää. Annas äiti se purkki tänne mulle itelle, mä haluun sitä pyöritellä. Äh, miksen mä sitä saa? Ai lelu, no anna se edes nyt. Voin mä nyt pari lusikallista sitten ottaa. Tai en otakaan. Tai otanpas sitten..

Äiiitiii! Tuuu auttamaan! Taas mä oon jossain välissä! Ohos, puklu tuli. Nyt mä tahtoisin maitoa. Enpäs kyllä tahokaan. Äiti anna mulle se pullo! Näin minä iso mies juon ite. Äh, enpäs juokaan. Hei, hei pullo! Jaksoinpas heittää sen noin kauas. Äiiitiiiii! Tuu antaa pullo takas mulle! Se meni liiaan kauuuas.

Mä tahtoisin niin kovasti liikkeelle. Tosi kovasti. Jos tahtoo tosi, tosi kovasti, niin sen myös saa. Mutta minä en pääse liikkelle, vaikka tahon tosi, tosi kovasti. Ja se harmittaa! Se harmittaa, tosi, tosi kovasti. Osaan minä hienosti mennä jo konttauasentoon. Läts. Yhyy! Äiti mä en jaksanutkaan enää harjoitella konttaamista.

Serkkuja ja leluja

Enot ja minä ollaan nämä jo leikitty, seuraavaksi on Jasperi vuoro

Tubberware-pallo,jolla äitikin on leikkinyt

Minnan tuoma Ruotsin tuliaislaiva on suurta herkkua

Käytiin tänään moikkamassa Jasperin serkkuja. Päästiin ihan matkailu-auton kyytiinkin. Aaro rakensi heidän kerrosänkynsä alle asunto-auton. Pikkukiikkustuoli oli kuskin (jonka roolin Aaro etuoikeutetusti valitsi) penkki, yläkerrassa oli nukkumasoppi ja alhaalla oli yöpöydät matkustajienistuimina. Jasperi tosin meinasi vähän itkeskellä matkan pitkää pituutta. :D

Mummi toi pullarasian. Anton ja Saana ottivat omat pullansa. Jasperi päätti sitten ottaa koko rasian itselleen. :D Annoin minä vähän maistaa pullasta ja lihapiirakoistakin, mitä mummi toi. Oli Jasperikin vakuuttunut Hanna Partasen lihiksien hyvyydestä ja olisikin syönyt, vaikka puoli piirakkaa, jos olisi antanut. Saana, kun istahti Jasperin viereen, niin heti oli repimässä toisen kädestä lihapiirakkaa tai pullaa omaan suuhunsa. 

Minkäköhän sitten laittasi suuhun?

Adoptoitiin Pelle Pupukin mummolasta

Päivään on kuulunut myös perinteinen lelujen levittelyä. Tänään leviteltiin kaikki lelut lattialle ja voi, että niitä oli jo paljon, vaikkei ollakaan, kun pari itse ostettu. Äitikin innostui Dublotornin tekoon. Yleensä meillä kyllä toistaiseksi leikitään hieman pienemmässä mittakaavassa. Jasperi, kun on vielä tyytyväinen siihen, mitä käteensä saa. Kovasti kyllä yrittää kammeta itseään täydellä lelukorille olkkarin nurkkaan. Kerran, kun se oli puoliksi täynnä, niin Jasperi pitkään yritti saada sitä nurin, mutta onneksi Panu huomasi Jasperin hädän ja päätti auttaa pikkumiestä ja kaataa korin. Siinä ne poika ja kissa sitten yhdessä leluja levittelivät. Panun mielestä paras lelu on keltainen purulelu, jota se kulettelee ympäri huushollia.

Enon leikkimä lentokone

Äidin rakentama torni :D

Touhu-Toope

Touhu-Toope

Fudari. Pieni aloittaa pienellä pallolla.

Meillä touhutaan koko ajan. Luetaan (revitään) sanomalehteä, rakennetaan (syödään) palikoilla, ruokaillaan (heitellään) ruokaa ihan ite. Kovasti on mies muuttunut puolessa vuodessa. Päivä päivältä alkaa ymmärtää enemmän ja enemmän tästä ympäröivästä maailmastamme.

Kova poika on nauraa räkättämään myös. Nyt uusinta hottista on olla äidin sylissä peilin edessä ja sitten äiti tipauttaa parikymmentä senttiä alaspäin poikaa, niin saa palkkioksi aina sellasen hörönaurun. Kovia ollaan myös kylpemään. Siinä saa kylvettäjä samaan hintaan kylvyn itsekin.

Vietettiin lähes koko pääsiäinen Siilinjärven mummolassa. Lauantaina käytiin Fonttanellassa uiskentelemassa. Oli kyllä Jasperi elementissään, vaikkei koskaan aiemmin ollut uimassa käynytkään. Loppuajasta, kun alkoi väsyä polskutteluun, niin sitten tiirailtiin muita uimareita uimarenkaasta. On muuten hyvä ostos se Swimtrainer. Ei jaksaisi kannatella pitkään tuota kymppikiloista jytkyä.

Pois alta männyn kävyt, täältä tulee Pikku-Jii!

Nytkin Touhu-Toope tuolla repii isin unohtamaa pizzalaatikko lattialla. Tekisi mieli syödä pari slicee varmaan.  Yritin jo nukuttaakin Jasperia, mutta ei näyttänytkään nukahtamisen merkkejä, joten toin vielä Touhu-Toopen hetkeksi touhuamaan. Jasperi on aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku. Nykyään ollaan kuitenkin hieman päästy inhimillisempään suuntaan ja yleensä Jasperi nukahtaa yhdentoista kieppeillä. Jos minulta kysytään, niin tämä alkaa olla ihan passeli, koska sitten vastapainoisesti nukutaankin myöhään. Ja itse, kun olen kanssa illanvirkku ja etenkin aamuntorkku, niin en oikein suosi noita kutosen herätyksiä. Niitä saadaan vielä varmasti ihan riittämiin harrastaa, kun työt alkaa.

Niin kivaa, että kuola valuu!

Ennen kaikkea, mistä ollaan superylpeitä: meidän iso pieni mies on nukkunut koko viikon omassa sängyssään. Pikku-Jiihän on tähän asti pötkötellyt oikein makoisasti meidän välissä. Mutta aika aikansa kutakin. Ja nyt tultiin tienpäähän: nyt tai sitten vaikeemman kautta myöhemmin. Sitten yhtenä iltana siirsin sängyn meidän sängyn viereen ja ajattelin, että NYT, koska uskoin, että se olisi helpompaa tässä vaiheessa vielä opettaa nukkumaan omassa sänkyssä, kuin vaikkapa vuoden päästä. Ja minulla alkoi olla joka paikka aina aamulla ihan jumissa, kun yrittää vaikka minkälaisessa asennossa pienessä kolossa yönsä viettää. 

Ja oikein makoisasti näytti nukkuvan omassa sänkyssäänkin. Itse en vaan ekana yönä osannut nukkua, kun tuntui, että tilaa oli liiankin hyvin. Toisekseen pinnasänky on ollut meidän Panu-kissan valtakuntaa. Omi sen heti itselleen, kun pari viikkoa ennen Jassen tuloa kasattiin se. Ajateltiin, että nukkukoonsa sitten siihen asti, kun vauva tulee. Jasperilla oli sitten koliikit,sun muut ikävät itkut ensimmäisinä kuukausina, joten ei pinnasänkyään kaipaillutkaan edes. Ei asettunut sinne sitten millään. Mutta kissa oli erittäin tyytyväinen, kun sai pitää valtakuntansa.

Ekaa jätskiä elämässä....

...."Jätski" oli hedelmäsosetta..

Kun Jasperin itkut alkoivat olla itketty, niin ajattelin, että kohta pitää sitten meidän poikien paikkaa vaihtaa: saada Panu takaisin nukkumaan meidän sänkyyn ja Jasperi omaan sänkyyn. Mutta,  mutta  muutamia viikkoja sitten katti löysi kuitenkin ihan itse paremman nukkumasopen patterin viereen jätetyltä päiväpeitteeltä, joten vierotusta ei tarvittu. Paitsi, että tokihan se sänky taas alkoi kiinnostamaan, kun Jasperi siellä nukkui. Yöllä heräsinkin sitten tarkistelemaan tilannetta ja kerran kattikin sieltä hyppäsi minun mahan päälle nukkumaan Näköjään ne samaankin sänkyyn mahtuvat. Paitsi,  ettei sitä kissaa ole taas kiinnostanut se sänky enää, vaan oma nukkumasoppi on kuitenkin se parempi paikka Hyvä niin,!

Äiti ja Panu lempipuuhassaan

Tässä välissä on sitten taas saatu pieni herra unille! Hyvä me! Ollaan sitten otettu tosi suuria edistys askelia tällä viikolla tämän höyhensaaren asian kanssa. Entisen tunnin, joskus parinkin kestäneen nukuttamissession (silittelyä,lehden lukua, tutin pitelyä,laulua, nukkuvaa esittämistä...:D) sijaan meillä nukahdetaankin itsestään. Väsynyt mies sänkyyn, iltarukokous,hyvän yön toivotukset ja mobile soimaan. Muutaman kerran kutsu tulee tutia laittamaan, mutta taas parissa kymmenessä minuutissa tuli hiljaisuus ja Julle kävi äskön vilkasemassa, niin siellähän se Pikku-Jii on jo höyhensaarilla.

Pikku Lulu on jo puolivuotta!

Lulu 6 kk

Tässä on taas aika vierähdellyt, ettei ole ehtinyt/joutanut/viittinyt/pystynyt/malttanut tänne kirjoitella. Meidän pieni rakas Lulu alias Pikku-Jii alias Rytky alias Höppö alias Jasse alias Jasperi täytti jo puoli vuotta. Ajatella, niin se aika vain mennä jolkottelee.

Tinde,Maikki,Almuska,Sanna O,Fantsu ja Dieksu

Synttäripäivä osui viime viikon tiistaille. Me oltiin koko päivä liikenteessä. Ensiksi huristeltiin hakemaan kävelytuoli, jonka varasin yhdeltä nettikirpparimyyjältä. En tiedä, onko tuolille paljoakaan käyttöä, muttei ollut kovin pahan hintanen ja siitä saa vielä jotakin sitten, kun se myy, niin ihan sama oli yksi nurkan täyte vielä ostaa. Meidän pikku kaksiomme alkaa kyllä täyttyä entisestään Jasperin tavaroista.

Julle oli lomalla ja meillä ei ollut kiire mihinkään, joten mietittiin, että mitä voisimme tehdä seuraavaksi. Päätettiin mennä Maxiin ostamaan Jasperille pikkunen puolivuotislahja. Ostettiin sellainen hiekkalelu kuorma-auto ja iso pallo sekä auto pöytätabletti.

Miten niin ei oltu valmiina kuvaan?

Seuraavaksi kutsuimme itse itsemme Nucceille kyläilemään. Jasperi testaili siellä jo omaa tuoliaan. Tytöt esittivät esityksiä. Sanna poimittiin myös matkalta kyytiin kyläilemään. Lähtiessä oli perinteisesti jotakin hukassa. Tällä kertaa auton avaimet ja tutti. Auton avaimet löytyivät perusteellisen etsinnän jälkeen maton välistä ja päästiin jatkamaan matkaa.

Seuraava etappi oli minun tädin luona, johon oli saapunut kummiserkkuni ja hänen kolme lastaan eli Jasperin pikkuserkut. Kummi asuu Ruotsissa ja näemme aivan liian harvoin. Viime kerrasta oli vierähtänyt melkein kymmenen vuotta. Kahta nuorimmaista lasta en ollut koskaan edes tavannut ja isommasta Omarista oli kasvanut jo 13-vuotias iso mies.

Kummipoika Diego ♥

Sitten oli tarkoitus suunnistaa kotia, mutta koska emme olleet pikkuveljeni kanssa saanet kumpikaan äitiä koko päivänä kiinni, puhelin sanoi vaan, ettei saa yhteyttä, ajattelimme vielä hurauttaa Oravikoskelle tarkistamaan "ihan vaan varmuuden vuoksi", että kaikki on kunnossa. Äiti tosin soitti noin 10 minsaa ennen kuin olimme pihassa, että puhelin se vain temppuilee, mutta päätimme kuitenkin mennä kyläilemään, kun kerta olimme jo siellä asti ja todella harvoin tulee siellä käytyä. Olipahan kerrankin syy mennä. :D Vitsailimmekin äidille, että hänen täytyisi aina välillä laittaa puhelin päiväksi kiinni, niin saisi enemmän vieraita.

Mummi ja Heikki-Heppa

Minunkaan puhelin ei siellä toiminut, joten vika oli Saunalahden operaattorissa. Sama vika jatkui vielä koko viikon ja vihdoin launtaina saivat sen korjattua. Äidin luona kahviteltiint taas. Jasperi tutustui Heikki-Heppaan, keinuhevoseen siis. Otin sieltä kotia vanhoja Dublo-legoja ja junaradan. Meillä on todella paljon säilynyt leluja meidän lapsuudesta, joilla sitten Jasperi voi leikkiä hieman isompana. Paljon on vielä samanlaisia leluja, mitä yhä tänä päivänä myydään Dublot,pikku-Legot, Nikko-autot, pikkuautoja, päältä ajettava traktori, Prätkähiiriä, Muumeja, Turtlesija..Vaikka isoveljen pojat ovatkin niitä jo paljon vieneet kotiinsa ja äiti on lahjoitelllut vuosikausia leluja eteenpäin, niitä tuntuu vaan riittävän. Meillä oli lapsena kyllä uskomattomasti leluja, sen muistan. Ollaankin ajateltu, että ostetaan Jasperille vaan synttäri-ja joululahjaksi joku uusi isompi lelu ja muuten saa leikkiä meidän vanhoilla leluilla.

Meillä on vieras!

You Are My Sun Shine-paita H&M

Naapurin kissa päätti tulla käymään. Kuten eilen illallakin. Nyt Panu sitten seuraa sitä kuin hai laivaa. Muut miehet nukkuu. Jasperi nukahti sohvalle ja Julle nukkuu sängyssä. Nukkunut koko illan, kun lähtivät aamulla jo kolmeen töihin. Tai olisi pitänyt olla kolmelta töissä. Pomo oli sitten vartin yli kolme soittanut, että meinaatko tulla töihin ollenkaan? Minäkin jopa kerrankin sitten vissiin nukuin niin makeasti, etten ollut Jullea hättyyttämässä.

Super Man-paita ja lippis  H&M

Neule H&M, housut Esprit, Jasperi 2 kk :D

Tänään käytiin neuvolalääkärillä ihottuman takia. Nyt ihottuma on aikalailla muuten hallinassa, mutta toinen åosi on edelleen tosipahannäköinen. Suositteli siihen toisenlaista hydrokortisonia, mitä meillä nyt on. Vielä toistaiseksi jätetään maitoaltistus tekemättä, josko nyt kuitenkin alkaisi kotikonstein paranemaan. Neuvolan jälkeen pitkä lenkki, Pikku-Jii nukkui makeasti.Jäi nimittäin unet kesken, kun neuvola-aika oli jo 8.40. Meille se on tosi aikasin. :D

Minä heräsin 7.50 ja meillä oli siis 50 minsaa aikaa:pukea,syödä,meikata ja kävellä neuvolaan. Ihan hyvin ehdittiin. Vitkuttelin vain koko ajan aikaa vastaaan: en olisi millään raskinut herättää nukkuvaa Pikku-Jiitä. Vaikka kuinka kolisteli, niin ei sitten tietenkään herännyt, silloin, kun pitäisi. Sitten ihan silmät sikkurassa söi ja luuli, että pääsee heti jatkamaan unia, mutta auta armias, kun pitikin alkaa pukemaan. Jos ei olisi ollut mihinkään lähtö ja olisi voinut jatkaa unia, niin olisi varmaankin kailottanut ihan pirteenä. Näinhän se aina menee.

Pikku-Jii on ollut tosi kiltti tänään. On nukahtanut helposti ja ei ole juurikaan itkeskellyt. Eilen illalla oli hyvä, kun pelleiltiin Jasperin kanssa. Jasperia nauratti tosi kovasti aina, kun sanoin: "NAPPI." He,heee,heee,hee. Jasperilla on kunnon hörönauru. :D

Tältä päivältä ei ole kuvatuksia, joten laitettaneen tätä postausta piristämään hiekan vanhempia otoksia.

Arki huolesi kaikki heitä!

Kokeiltiin syöttistä, mutta vielä ei oikein istuminen luonnistunut

....Onneksi meillä ei ole huolia, vaikka arki koittikin taas! Ei ole aamuherätyksiä, ei työstressiä. Saadaan vaan nauttia siitä, että on aikaa. Mitenköhän sitä osaa töihin palata, voi olla aika karua alkuunsa. Apua! Siihenhän ei ole, kuin kolme ja puoli kuukautta. Apua!!!!! Äitiysloma on kyllä aivan liian lyhyt. Juuri, kun on saanut elämän jollain tavalla hallintaan ja arjen rullaamaan, niin sitten työt tulevat sotkemaan sen. Jos se olisi mahdollista, niin olisin kyllä mielelläni Jasperin kanssa kotona pitempäänkin.

Alustavasti olen työpaikallani esimiehen kanssa jutustellut, että voisin tehdä ihan vain paria vuoroa viikkoon aluksi. Jasperi sitten olisi kotihoidossa, miten sen käytännössä saamme järjestettyä, jää nähtäväksi. Onneksi on ihania läheisiä:mummoa,ukkia,mummia,setää ja tietty isi hoitamassa äidin lisäksi. Eiköhän me aina jotenkin päivät saada sumplittua. Minulla on varmaankin aika paljon viikonlopputöitä edelleen, kun ravintolatöitä teen, joten jos Julle saisi sitten soviteltu omat päivystyksen, niin että voisi olla niinä viikonloppuina kotosalla, kun minä olen töissä.Nyt on Julle kyllä tehnyt tosi paljon duunia, kun minä olen ollut kokopäiväisesti Jassea hoitamassa kotona.

Jasperia hieman suututti

Taas ruutupaitaa H&M

Nyt, kun tämän viikon vielä perjantaihin Julle jaksaa, niin laskettiin, että on taas mennyt 26 päivää ilman vapaapäivää. Alkaa tässä pikku hiljaa kaivata omaa aikaa,parisuhdeaikaa ja ennen kaikkea aikaa yhdessä perheenä. Nyt tuleva viikonloppu pitäisi olla sitten Jullellakin vapaata. Tosin tuossa kyseli, että voisiko lähteä perjantaina Kalpan peliä katsomaan Helsinkiin, jos Kalpa pääsee jatkoon. No joo, jos jotkut oikesti jaksaa lähteä sinne asti yhden pelin takia, niin minun puolesta. Julle varmaan itse ihmettelee, miten minä voisin jaksaa lähteä Helsingin Ikeaan jonkun laatikoston takia. Onneksi sekin Ikea -ongelma ratkeaa ensi vuonna, kun saamme oman keltasinisen paratiisin tänne Kuopioon. On ihana, kun voi lähteä ostamaan pelkästään jotain servettejä tai muuta sellaista.

Julle on taas katsomassa peliä ja Jasperi nukkuu. Tänään käytiin pitkällä lenkillä lumisateessa. Sitten olen katsellut netistä kaikkia ihania leivonnaisia. Mitä enempi olen kotosalla, sitä enempi minusta taitaa tulla koti- ihminen. Olisi kiva leipoa, vaikka mitä ihanaa. Pääsiäinenkin tulossa. Ja Jullen synttärit. Ja Jasperin puolivuotissynttärit. :D Vaikka tuskin mitään niistä sen kummemmin juhlitaan, niin olisi ihana leipoa jotain hyvää niille päiville. Aikaakin olisi, mutta se on eri juttu, että miten pikku-apuri antaa äidin leipoa.

Mummon sylissä

Uudet simmarit jalassa telkkarin napitusta

Olen myös vähän katsellut valokuvaamojen hintoja. Viimestään 1-vuotiskuvaan Jasperi on saatava. Meillä ei ole kotona kunnon kameraa, ei ole koskaan ollutkaan. Mutta "vähän edes sinne päin"- digikamerakin otti ja tippu kädestäni puolen metrin korkeudesta. Ja tietty hajosi. Nyt sitten otettu kuvia Jullen kännykällä, ja kuvan laatu on aivan surkea. Uusi kamerakin siis hankintalistalla. Mutta vaikka meillä olisi minkälainen kamera tahansa, ei se ammattikuvaaja voita. Mietinkin tässä, että olisiko aivan hullua viedä Jasperi jo puolivuotiskuvaan. Olisi muisto ajasta, jolloin Jasperi oli vauva. Yksi vuotiskuvassa Jasperi voi olla jo niin iso mies, pikku taapero. Samalla voisi otattaa meistä perhekuvan. Meillä ei taida olla kuin pari kuvaa, jossa ollaan me kaikki. Aina yleensä jompikumpi on kuvaamassa. Saisi sellaisen perhepotretin seinälle, jota voisi aina katsella, jos mun miehet ovat vaikka jossain käymässä ja ikävä yllättää.

Ekat simmarit

Eilen siivoiltiin ja tein suklaamuffinseja. Nam! Kerrankin taikinakin onnistui, niin, että niistä tuli oikein kuohkeita, vaikka itse sanonkin. Sitten hieman lenkkeilyä ja illalla mummo ja ukki piipahtivat kyläilemässä. Jasperi sai heiltä elämänsä ekat simmarit. Aivan ihanat Muumit, kokoa 92cm. Kokeiltiin jalkaan ja kyllä ne jo nyt jalassa pysyy, menevät varmaan sitten seuraavat pari  vuotta. Myös ensi talveksi olivat ostaneet kivan Lassie-toppahaalarit.Sen kaveriksi sitten voisi hankkia Dino-pipon.

Uusi puku ja simmarit

                          

Hyvää yötä! H&M Englanti-yöpuku viime kesän mallistosta

Swimtrainer: Essenuoto

Nyt, kun simmaritkin on kaapissa odottamassa, niin me odotellaan Pikku-Jiin kanssa innokkaana, milloin isi joutaisi meidän kanssa uimaan. Tälläinen uimarengas lähtee Jasperille tilaukseen. Katsoin youtubesta videoita, joissa vauvat tämän päällä polskivat menemään, ja oli niin hauskannäköistä, että täytyyhän tuollaista testata. Kun jonkinlaisen apuvälineen joutuisi kumminkin jossain vaiheessa ostamaan, niin sama hankkia jo nyt sellainen, mitä voidaan käyttää nyt heti ja jossa Jasperi voi polskia ensi kesänä järvessä ja myöhemminkin sitten.Swimtrainer on nimeltään ja lisää infoa Essenuoto-kaupan sivuilta.

Se on lauantai!

...Joka ei eroa mitenkään muista päivistä. Ainakaan tämä lauantai. Julle päivystää ja me päivystetään kotona. :D Syödään eilistä jauhelinlihakeittoa ja leikitään :D Ei olla edes ulos asti selvitty! Yleensä kuitenkin joka päivä reippaillaan säässä kuin säässä. Esimerkiksi torstaina tuli täällä Kuopiossa aivan uskomattoman paljon lunta. Aamulla oli vielä ihan hyvät ilmat. Ajattelinkin, että soitan veljenpojalle Aarolle, että lähtisikö pojat matkaan, jos lähdettäisiin metsästämään uusia leikkipuistoja. Katselin netistä tämän alueen leikkipuistokarttaa, koska tulostimesta oli muste loppu, niin puhelinluettelosta etsin kartan ja siihen merkkasin potenttiaalisia puistoja läpi käytäviksi. Eihän niitä montaa ollut, koska poikien kodin läheiset puistot olimme tietysti monet kerrat kolunneet kyllästymiseen asti. Toinen rajoittava syy oli, että veljenpojat ovat 7-ja 5-vuotiaita, vaikka ahkeria kävelijöitä ovatkin, niin parin-kolmen kilometrin säteellä puistot oli rajattava.

Sitten, kun vihdoin päästiin Jasperin kanssa matkaan, alkoi pyryttämään, niin ettei meinannut metriä pitemmälle nähdä. Ehdin jo soittaa Aarolle, että tehdäänpäs retki kuitenkin joku toinen päivä ja me Jasperin kanssa käännyttiin takaisin. Mitä lähemmäs me päästiin kotia, sitä vähempi satoi lunta. Joten päätettiin kuitenkin jossain vaiheessa kääntyä jälleen takaisin: " Meitähän ei sade haittaa, vaikka alkaisi uudelleen!"

Ja kyllähän se sitten alkoikin. Tuuli ja lunta pyrytti aivan uskomattoman kovasti. Me vaan tallustettin ja harhailtiin ja etsittiin ja luettiin karttaa ja kysyttiin neuvoa ja vihdoin löydettiin yhteen puistoon. Joka tosin oli, niin pieni ja pojat niin väsyneitä parin kilometrin reippailusta, että pian kuului: " Mennään jo kotiin!" Kyllä varmaan joku katsoi, että tuo hurja äiti on raahannut lapset tälläseen keliin, että onkohan sillä kaikki ihan kotona. :D

Oikein hyvää ruokaa, eikö se ilmeestä näy :D

On se sittenkin hyvvää! Anna isi lissää!

Jasperin korva ei ole todellisuudessa noin iso:D Mutta äidin tukka on yhtä kulahtanut kuin kuvassakin!

Tänään sitten tehtiin poikkeus ja ei olla tosiaan käyty ulkona. Alkaa jo hieman koskea päähän. En voi ymmärtää, miten jotkut voi olla monta päivää sisällä. Minä ainakin olen semmonen, että pitää joka päivä saada raitista ilmaa.

Aamun Jasperi leikki ihan hyvin itsekseen lattialla ja minä duunailin julisteita koneella. Katsotaan tuleeko mitään. Pitänee yrittää viedä ensi viikolla kivimmat painoon. Päivällä sitten alkoi alkoi Jasperi jo kyllästymään leluihinsa, joten sen jälkeen ollaan lauleskeltu,loruteltu ja jumppailtu. Ja muuten vaan äiti toiminut viihdyttäjänä. Keksittiin uus leikkikin. Minä makaan sängyllä selään jalat koukussa ja Jasperi on polvieni päällä ja sitten hyppytetään. Tämä vasta on mukavaa: nauraa hekotettiin, niin ettei loppua meinannut tulla.

Nyt Pikku-Jii nukkuu ja Iso-Jii lähti katsomaan Kalpan peliä, joten äiti pääsee taas julisteiden väsäilyn kimppuun.Jasperin päivän vaatetuksena tummansinen raitapikee 80 cm viime kesän H&M:n alesta 3 €, oli tarkoitus ottaa vasta ensi kesänä käyttöön, mutta otettiinkin jo varuilta nyt,ettei vaan käy liian pieneksi kaapin perukoilla ollessaan. Ihan sopiva on jo nyt, parempi minusta, että on vähän väljyyttä, eikä ole liian tiukka. Farkkuina Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä vuorilliset farkut kokoa 80 cm, myöskin vain 3 €. Alla traktoribody H&M:n alesta sekin 3 €. Body olla käytössä jo muutaman kuukauden, jääpi kohta pieneksi.

Bodyn hiha oli yhdessä vaiheessa veressä, kun olimme tammikuussa sairaalassa (se on jo tarina erikseen) ja kotiin lähdettäessä sairaanhoitajaopiskelija poisti vielä kanyyliletkut kädestä ja onnistui jotenkin samaan bodynkin vereen. Mutta pinkkiin voi luottaa! Vaikka oli monta päivää kuivana, niin ei, kun sitä super hyvää tahranpoistoainetta, sitä pinkkiä (en koskaan muista nimeä) ja a vot, tahrasta ei jäljen häviää. Tämän päivän kuvien joukossa,kuva Jasperista traktoribody päällä joskus joulukuussa jo. Iso mies oli jo silloin reilun 2 kuukauden iässä. Ihanat henkselifarkut, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle käytölle Lindexin viime kesän alesta.